O-E Makkonen:
Kostajat ja se ihana 80-luku
Kostajat syntyi noin vuoden 1983 tienoilla puolivahingossa. Otra soitti pienellä rytmikoneella ja pianolla tilulilusäveliä, jotka kuulostivat vinksahtaneelta hissimusiikilta. Kirjoittelin melodianpätkiin mahdollisimman korneja tekstejä ja joihinkin sävelsin lisää osia, jotta ne muistuttaisivat hieman enemmän “oikeita biisejä”. Kävimme esittämässä niitä silloin tällöin Joensuun kapakoissa nimellä “Mulqvist Brothers”. Bändin peruskokoonpano oli silloin piano, saksofoni (Hannu Mikkola) ja laulu.
Kostajat -nimi tuli myöhemmin. Otra ja kaverit olivat keikalla yhdellä kymmenistä yhden keikan bändeistä, joita siihen aikaan harrastimme. Otra oli hämäristä syistä ilmoittanut bändin nimeksi “Kostajat”. Nimi huvitti minua ja halusin käyttää sitä yhteisissä touhuissamme. Jossain välissä Kostajat oli lyhyen aikaa myös sähköinen orkesteri doors-kokoonpanolla. Puukon Timo oli rummuissa, Matikaisen Jukka kitarassa ja Otra soitti näitä legendaarisia Farfisa- urkuja, jotka soivat myös levyllä ja päätyivät Kumikamelin Toppolle jossain vaiheessa.
Siihen aikaan bändien elinikä oli kovin lyhyt. Kostajat säilyi kaikkien muiden kitarabänditouhujen taustalla eräänlaisena ikuisuusprojektina, mutta myös luonnonoikkuna, jolle ei ole oikein paikkaa missään. Jossain vaiheessa vuosikymmenen puolenvälin jälkeen juttuun alkoi tulla mukaan rumpuja ja kitaroita (olin aluksi hieman ajatusta vastaan). Kostajien radikaalein vaihe päättyi.
Varsinainen bändi alkoi toimia vasta 1987 Helsingissä, jonne Otra oli silloin muuttanut. Taisimme käydä Tavastialla keikallakin. 1988 bändi vietti päivän studiossa, mutta vain yhden päivän treenaamisen ja rumpali Puukon Timpan syntymäpäivän juhlinnan vuoksi demonauhaan pyrkivän session tulos jäi vaatimattomaksi. Entisen yhtyeeni Kupruilevan Elefantin kitaristi Antsu Timonen ja basisti Ake Mylläri tulivat tässä vaiheessa mukaan kuten myös Teho Majamäki marimbansa kanssa. Lisäksi Kuosmasen Kimmo kolkutteli congaa.
Seuraavana vuonna kokoonnuimme taas studiokeikkaa varten. Nyt hommaa varten treenattiin ja mietittiin samalla mikä vuosien sähläämisen jäljiltä oli levyttämisen arvoista. Teimme omaa “Greatest Hits” – kokoelmaamme. Vanhimmat biisit ovat 1980- luvun alusta. Antsun säveltämä “Hotelli Kalifornia” oli alunperin Kupruilevan Elefantin biisi. Emme tosin juurikaan esittäneet sitä koska jatsinrenkutukset eivät siihen aikaan oikein sopineet kitarabändin ohjelmistoon. Se olikin ilmetty Kostajat -biisi. Näiltä ajoilta on peräisin myös “Valon ja varjon yhdistys”. “Raakaa maksaa” ja “Maija Poppasen nousu ja tuho” olivat akustisen Mulqvist Brothersin alkuperäistä ohjelmistoa. “Tryffelisika ja poliisi” tehtiin kesällä 1986 käytyäni turistimatkalla Tashkentissa, nykyisin itsenäisen Uzbekistanin pääkaupungissa. “Eldoradon” sävelsin alunperin Edgar Allan Poen samannimiseen runoon. Teimme Otran kanssa aikoinaan muutamia Poen runoja syntikalla biiseiksi. Kävimme kerran keikallakin Joensuun Kerubi-klubin Horrorbileissä nimellä “Edgar Allan Poen koira”. Tähän yhteen sävelmään väänsin tostavaan suomenkieliset sanat ja otimme sen Kostajien ohjelmistoon.
Tähän aikaan rumpuihin oli tullut Lukinmaan Reine. Vuoden 1990 aikana Kostajat teki aikansa keikkoja kunnes elämän suuri hyökyaalto tuli ja heitti erään Tampereen keikan jälkeen bändin kaikki jäsenet eri junilla eri ilmansuuntiin.
Kostajat jatkoi Otran ja minun ikuisuusprojektina, siirtyi koneaikaan ja näyttäytyi seuraavan kerran ohimennen vasta 1997 parilla keikalla konenauhojen, Otran, Tehon ja minun voimin Turun DBTL:ssa.
Levy jäi julkaisematta, koska hankkeesta puuttui se aktiivinen ja skarppi toimitusmies. Kostajien studionauha tehtiin viime hetkellä ennen kuin kaikki muuttui digitaaliseksi. Ainoa versio 8- millisestä kelanauhasta pyöri aikansa jossain ja päätyi lopulta minun haltuuni. Kukaan ei hoitanut julkaisuasiaa ja jos hoitikin niin oli hankala mainostaa bändiä, jota ei tavallaan ollut. Suttuisia c-kasettikopioita kulkeutui ympäri Suomea ja niistä kuuli joskus huhuja.
Jossain vaiheessa aamuyöstä joskus kummallisen ja sekavan 1990-luvun puolivälissä Kostajat-nauha purkautui humalaisissa sormissa (kun kelanauhaa nostaa keskiöstä puoli senttiä ylös ja koettaa painaa takaisin niin se ei enää meekkään ja se koko paska purkautuu kun sitä yrittää siirtää nauhuriin, ja kenen älynväläys se muuten oli alkaa kännissä räpläämään kallista nauhaa?) pöytälaatikkoon vyyhtikasaksi, jonka selvittämiseen vierähti kaikenkaikkiaan kolme vuotta. Asia ratkesi vasta kun syksyllä 1998 tapasin uudestaan vanhan Kostajat-mies Reinen, jonka suosiollisella teknisellä avustuksella saimme nauhat selvitettyä ja musiikin julkaistavaan muotoon. Tätä kirjoittaessa uusi Kostajat toimii uudella kokoonpanolla Helsingissä.
Herttoniemessä vuonna 1999
O-E Makkonen
